Tämä kysymys on mulle tuttu, koska olen nuori ja kaikkihan tämän kysymyksen kysyvät. Mitä jos en tiedä tarkalleen mitä haluaa? Mitä jos ei ajattele asiaa? Miksi stressata? Onko tämä kysymys kaiken tämän arvoinen? Miksi tämä kysymys on aina kaikkien mielissä? Mitä jos olen vaikka onnellinen tässä hetkessä nyt? Kelpaako se vastaukseksi?
Totta tämä kysymys on aina kaikkien huulilla. Varsinkin nuoret kysyvät tätä itseltään ja nuorilta kysytään tätä, mutta en ymmärrä miksi? Pitääkö minun tietää tällä hetkellä koko tulevaisuuteni? Tottakai on minulla unelmia. Haluan äidiksi mieluusti alle kolmekymppisenä, talon ja ihanan elämän. Eriasia on saako tämän kaiken silloin kuin haluaa? Olen todellakin onnellinen juuri tänään ja tässä hetkessä. Ajattelen elämää nykyään sillä pohjalla, että itse voin tehdä valintoja jotka voivat viedä elämääni eri suuntiin miten sitten ikinä valitsenkin. Sitähän tämä elämä on valintoja, valintoja ja valintoja. Uskon myös, että kohtalo vie elämää eteenpäin ja joku on jo päättänyt miten elämäni tulee menemään. Itse voin vaan muuttaa sitä tekemällä valintoja. Vaihtaa työpaikkaa, muuttaa suuntaa, törmätä uuteen ihmiseen kaikkihan on mahdollista. Itse en jaksa asiasta stressata. En titenkään loukkaannu jos joku asiaa minulta kysyy, vaan vastaan juuri niin kuin ajattelen. Eli en vielä tiedä tällä mennään ja viihdyn tässä hetkessä. Ehkä jossakin vaiheessa nuoruutta stressasin asiaa ihan turhaan. Pidän työstäni tällä hetkellä on naurua, vihaa, työkavereita, kiirettä, haastetta, mutta mitä se kaikki olisi ilman noita asioita? Ei mitään en ehkä pitäisi työstäni silloin. Tässä mietin kaikkea mitä oon nuorena tehnyt, olen tehnyt paljon valintoja ja päätöksiä. Tässä sitä ollaan työelämässä oltu puoltoista vuotta, seurusteltu 6 vuotta, hankittu koira ja ystäviä juuri sopivasti. Täytyy nauttia tästä hetkestä ja toivoa että tilanne pysyy tälläisenä. Ei sitä tiedä missä olen 5 vuoden päästä. Onko minulla sama mies? Onko minulla lapsia? Teenkö toimistotyötä? Olenko edennyt urallani? Jännää kuinka tämä asia aiheuttaa monelle kamalia paineita. Ehkä tämäkin johtuu juuri osaksi siitä miten sinut on kasvatettu. Mä en rehellisesti tiedä haluanko olla juuri tässä ammatissa koko elämäni, mutta nyt se tuntuu oikealta ja sehän on pääasia? Tietenkin arvostan ihmisiä jotka tietävät tarkalleen mitä haluavat.. Pienenä halusin olla prinsessa no en ole :D Elämä opettaa ja kuljettaa eteenpäin. Ei tarvitse stressata siitä mitä tekee isona onhan minulla haaveita ja unelmia, mutta en silti tiedä mikä olen "isona". Kaikkea voi tapahtua ja sattua, en ole ennustaja. En osaa oikeasti sanoa mitä teen kahden vuoden päästä työkseni, jännää.. Mutta mä nautin ainakin täysillä tästä hetkestä ja en stressaa tulevaisuutta, eiköhän kaikki mene ja suju omalla painollaan. Kertokaa teidän mielipiteitänne asiasta?
Olenhan minäkin muuttunut vuosien varrella niin ulkoisesti kuin sisältäkin. :) Näette myös vuosien varrelta erilaiset hiustyylini.
 |
| Vanhimmat kuvat ovat varmaankin 2008-2009 vuosilta ja uusin sitten tältä syksyltä. |
Liitän muutamia vanhoja kuvia.
Nauttikaa ja unohtakaa huolet, itse olen yrittänyt elää nyt niin
noin puolen vuoden ajan ja tästä on ollut hyötyä.
Marika<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti